< Takaisin

Lapselle harrastus on enemmän kuin jättipotti

(julkaistu Aamupostissa 20.2.2021)

 

Kuvittele, että voitat arvasta kymppitonnin. Kenelle ilmoitat asiasta ensimmäisenä? Okei, eihän suurin osa valitettavasti voita kymppitonnia. Moninkertaisesti ikävämpää kuitenkin on se, ettei monella meistä ole yhtäkään ihmistä, jonka kanssa jakaa elämän iloja ja suruja. Nuoren kohtaama yksinäisyys ja syrjäytyminen on ennen kaikkea suuri tragedia nuorelle itselleen. Oireilun myötä se on vakava merkki ja ongelma myös ympäröivälle yhteisölle. Kun nuorilta itseltään kysytään merkittävintä syytä syrjäytymiseen, on vastaus lohduton - ystävien puute.

 

Väitän, että yksi merkittävä lääke nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on tunnistettu jo kauan ennen koronarokotetta. Lääke on nimeltään harrastustakuu, josta hallitus on kirjannut 2017 näin:

”Turvataan jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen (harrastustakuu). Harrastustakuulla ehkäistään ylisukupolvista syrjäytymistä, vahvistetaan lasten ja nuorten itsetuntoa, tuetaan oppimista ja parannetaan koulussa viihtymistä.”

 

 

Harrastustakuu ei tarkoita sitä, että lapset roudataan koulusta karting-radalle ja hevostalleille. Koululaisille suunnatun kyselyn mukaan mieluisa harrastus voi olla esimerkiksi kuvataide, elokuvakerho, voimistelu tai vaikka mopojen korjaus (tämä viimeinen osui kirjoittajaan). Kaikista harrastuksista suosikiksi nousi parkour, jonka kustannukset ovat hyvinkin maltilliset.

 

Harrastustakuulle löytyy tukea mm. Islannista, jossa vastaavalla mallilla on onnistuttu vaikuttamaan merkittävästi lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvointiin. Tietenkään kunnissa ei ole yhtäläiset harrastusmahdollisuudet. Uskon kuitenkin, että Riksussa toimivan harrastustakuumallin toteuttaminen on hyvinkin mahdollista. Se vaatii päätöksiä, koordinointia ja käytännön toteuttajia, mutta ennen kaikkea kodin, koulun, viranomaisten ja seurojen yhteistyötä. Seuroistamme löytyy jo iso joukko yhteistyökykyisiä, ansiokkaasti harrastustoiminnan puolesta työskenteleviä ihmisiä.

 

Tiedän omasta kokemuksestani, että harrastukset ovat muun hyvän ohella parhaita ystävyyssuhteiden synnyttäjiä. Kaupunki voi olla merkittävässä roolissa vaikuttamassa siihen, ettei lapsi tai nuori jää vaille mieluisaa harrastusta, vaikkei kymppitonnin arpa kohdalle osuisikaan.